Hamlet. Уильям Шекспир

et ubique? Paikkaa muuttakaamme. —

      He, tänne, hyvät herrat,

      Ja käsi miekalleni taas: ett'ette

      Te koskaan kerro, mitä kuulitten,

      Tuon miekan kautta vannokaatte.

HAAMU (Maan alta.)

                                      Vannokaa!

HAMLET

      Niin oikein, vanha myyrä! Joutuun kaivat.

      Sep' oiva vallinluoja! – Vielä kerran.

HORATIO

      Nimessä taivaan, outoa ja kummaa!

HAMLET

      No, sano tervetulleeks outo vieras!

      Horatio, taivaassa ja maass' on paljoa,

      Jot' ei sun järkioppis uneksikaan.

      Mut tulkaa. – Vannokaa, ett'ette koskaan,

      Niin totta kuin teit' armo auttakoon,

      Vaikk' oisi mulla käytös kuinka outo, —

      Kosk', ehkä, vasta-edes katson hyväks

      Ruveta hupsun tapaiseksi, – että,

      Kun näin mun näätte, silloin ette koskaan

      Ristissä käsin näin, tai päätä puistain,

      Tai lauseit' epäilyttäviä lausuin,

      Kuin: "Niin, niin, tuon tunnen"; – tai: "Voisin, kun vaan tahtoisin"; —

      Tai: "Jos tohtis vaan"; – tai: "On niitä, jotka tietää"; —

      Tai moisill' umpilauseill' ilmaise

      Minusta mitään tietävänne: – että

      Sit' ette tee, niin totta kuin teit' armo

      Hädässä auttakoon, se vannokaa!

HAAMU (Maan alta.)

                                      Vannokaa!

HAMLET

      Pois rauhaan, henki häiritty! – Nyt, herrat,

      Sulimmat jäähyväiset teille lausun,

      Ja jos niin halpa mies, kuin Hamlet, teille

      Osoittaa jollakin voi ystävyyttään,

      Ei tahto puutu, suokoon Luoja. Pois nyt;

      Mut sormi huulill' aina, muistakaatte.

      Sijoiltaan aika mennyt on; – voi, että

      Juur' minä synnyin laittamaan sit' ehjäks!

      Nyt tulkaa; yhdessä me menkäämme.

      TOINEN NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtausHuone Poloniuksen asunnossa(Polonius ja Reinhold tulevat.)POLONIUS

      Vie hälle rahat nuo ja kirjeet, Reinhold.

REINHOLD

      Kyll', armollinen herra.

POLONIUS

      Ja viisaast' oikein tekisit sä, Reinhold,

      Jos, ennenkuin käyt luonaan, tiedustaisit

      Vähäisen käytöstään.

REINHOLD

                           Sit' aioinkin.

POLONIUS

      No, hyvä, hyvä. Ensin, näet, kysyt,

      Kuin monta tanskalaist' on Pariisissa,

      Ja keitä, mistä, kuinka elävät,

      Ja millä, kenen seurassa, ja miten.

      Ja kun näin kiertäin, kaartain huomaat, että

      On poikan' tuttu, silloin lähemmäksi

      Sa karkaat kysymyksilläs; hänt' olet

      Vaan hiukan tuntevanas; sanot näin:

      "Ma tunnen hänen isäns', ystävänsä

      Ja, osaks, hänet"; – ymmärrätkö, Reinhold?

REINHOLD

      Kyll', aivan hyvin.

POLONIUS

                          "Osaks hänet, mutta",

      Voit lisätä, "en tarkoin; vaan jos on hän

      Se, joksi luulen, on hän sangen hurja,

      Sen ja sen tapainen"; – voit valhetella

      Hänestä, mitä tahdot, mut ei mitään,

      Mi loukkais kunniata, muista se;

      Vaan tuollaisia hurjan, huiman töitä,

      Jotk' ovat nuoruuden ja vapauden

      Tovereiks yleisesti tunnetut.

REINHOLD

      Kuin kortinlyönti?

POLONIUS

                         Niin, tai juominen,

      Miekkailu, kiroominen, riidanhimo,

      Huoraaminen: niin pitkälle voit mennä.

REINHOLD

      Se loukkais kunniata, hyvä herra.

POLONIUS

      Ei suinkaan, kun vaan moitteitasi höystät.

      Mut älä lisää, hälle häpeäksi,

      Ett' oisi hillitön hän nautinnoissaan,

      Sit' en ma sois; vaan viat tee niin kauniiks,

      Kuin oisi ne vaan vapauden tahraa,

      Tulisen mielen ilmi leimahdusta,

      Ja veren hillittömän irstaisuutta,

      Jot' ei voi kenkään välttää.

REINHOLD

                                   Mutta, herra, —

POLONIUS

      Miks tätä käskenkö?

REINHOLD

                          Niin, sitä tietää

      Ma tahtoisin.

POLONIUS

                    Niin, tuumani on tämä,

      Ja, luullakseni, varma on se juoni:

      Nuo turhat virheet poikaani sa heität

      Kuin työssä saadun, pienen tahran vaan.

      Huomaahan:

      Jos puhekumppanis nyt, jota tutkit,

      Tuon nuorukaisen joskus syypääks nähnyt

      On näihin vikoihin, niin varmaankin hän

      Lopettaa tähän tapaan: "herraseni",

      Tai niin, tai: "ystävä", tai: "hyvä herra", —

      Sen mukaan, miten sen maan tapa on,

      Tai arvo muuten vaatii.

REINHOLD

                              Hyvä, hyvä.

POLONIUS

      Ja sitten tekee näin hän, – näin hän, – Mitä

      Olinkaan sanoa? – Hiis olkoon, jotain

      Sanoa piti mun; – ma mihin jäinkään?

REINHOLD

      Lopettaa