Hamlet. Уильям Шекспир

kaikin voimin alttihina teille,

      Me tarjoamme nöyräst' apuamme

      Ja käskyä vaan odotamme.

KUNINGAS

                               Kiitos,

      Ylevä Gyldenstern ja Rosencrantz!

KUNINGATAR

                                        Kiitos,

      Ylevä Rosencrantz ja Gyldenstern!

      Ja, pyydän, poikani luo heti käykää,

      Tuon muuttunehen raukan. – Joku teistä

      Nuo herrat vieköön Hamlet prinssin luokse.

GYLDENSTERN

      Jumala suokoon käyntimme ja työmme

      Hänelle iloksi ja avuks.

KUNINGATAR

                               Amen!

(Rosencrantz, Gyldenstern ja muutamia seuralaisia lähtee.)(Polonius tulee.)POLONIUS

      Kuningas hyvä, lähettiläät Norjast'

      On tervehinä palannehet.

KUNINGAS

                               Aina

      Sin' olet hyväin sanomien tuoja.

POLONIUS

      Niin, enkö? Olkaa varma, kuninkaani,

      Kuin sieluni on tehtäväni pyhä

      Niin Jumalaa kuin kuningasta kohtaan.

      Nyt luulen, – aivoni jos yhtä tarkan

      Saa vainun sukkeluuden jäljistä

      Kuin ennen, – luulen, sanon, keksineeni

      Hamletin hulluutehen tosi syyn.

KUNINGAS

      Se kerro, sitä kuulla haluan.

POLONIUS

      Mut lähettiläät ensin; sitten tulee

      Pitojen päällisruoaks uutiseni.

KUNINGAS

      Heit' itse pyydä sisään tulemaan. —

(Polonius menee.)

      Hän sanoo, armas Gertrud, keksineensä

      Poikamme epävointiin syyn ja juuren.

KUNINGATAR

      Syy, varon ma, ei muu kuin isän kuolo

      Ja meidän liian kiire naimisemme.

KUNINGAS

      Siit' otan selvän.

(Polonius palajaa, Voltimand ja Cornelius mukana.)

                         Terve, ystäväni!

      No, Voltimand, mit' uutta Norjasta?

VOLTIMAND

      Suotuisin vastaus terveisiin ja pyyntöön,

      Kuningas oiti pani estämään

      Veljensä-pojan pestaukset, jotka

      Hän luuli varusteiksi Puolaa vastaan,

      Mut, tarkoin tutkittuaan, huomas, että

      Ne teitä koski, herrani. Siit' äissään,

      Kun vanhaa, heikkoa ja sairasta

      Näin viekkaast' eksytettiin, vangitutti

      Hän Fortinbrasin. Tämä heti nöyrtyi,

      Sai vanhukselta nuhteita ja vihdoin

      Sedälleen vannoi, ett'ei enää koskaan

      Hän tarttuis Tanskaa vastaa aseisiin.

      Iloiten tuosta vanhus hälle antoi

      Eläkkeeks kolmetuhat kruunua

      Ja täyden vallan viedä Puolaa vastaan

      Ne soturit, jotk' oli pestannut;

      Ja pyytää, kuten täss' on selvitetty,

(Antaen hänelle paperin.)

      Ett' armost' antaisitte tämän joukon

      Vapaasti käydä halki maittenne,

      Sellaista vakuutta ja palkkaa vastaan,

      Kuin säätää kirja tää.

KUNINGAS

                             Se mieleen meille;

      Lukea tahdomme sen aikanansa,

      Asiat' aatella ja vastata.

      Kuitenkin, kiitos oiva toimestanne!

      Levolle menkää. Illaks tervetulleet

      Pitoihin tänne!

(Voltimand ja Cornelius menevät.)POLONIUS

                      Nyt se toimi päättyi.

      Mun herrani ja armollinen rouva,

      Selvittää tässä, mit' on majesteetti

      Ja mitä velvollisuus on, ja miksi

      Yö yötä, päivä päivää, aika aikaa,

      Ois päivän, yön ja ajan tuhlaamista.

      Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu

      Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta,

      Niin olen lyhyt. Poikanne on hullu:

      Ma sanon hullu; sillä mitä muuta

      On hulluus, jos sen tarkoin määrittelet,

      Kuin ett'et ole muuta kuin vaan hullu.

      Mut olkoon.

KUNINGATAR

                  Mutkat pois ja asiaan.

POLONIUS

      En käytä, rouva, mutkia, sen vannon.

      Hän hullu on, se totta; totta, että

      Se paha on, ja paha, että totta.

      Hupainen sananväänne; mutta pois se!

      En käytä mutkia. Siis myöntäkäämme,

      Ett' on hän hullu. Jäljellä nyt, että

      Syyn harkitsemme tähän muutokseen,

      Tai oikeammin: puutokseen; näet, tuolla

      Puutteellisella muutoksell' on syynsä.

      Niin siihen jäämme nyt, ja se on jäännös.

      Nyt aatelkaa:

      On tytär mulla, – on, kosk' on hän mun —

      Jok' antoi, niinkuin lapsen tulee, mulle,

      Huomatkaa, tämän. Päättäkää nyt itse.

      "Taivaalliselle, sieluni epäjumalalle, kauniiksi kaunistetulle

      Ophelialle."

      Huono sanantapa, hävytön sanantapa: "kaunistettu" on hävytön sanantapa. Alutta kuulkaa nyt. – Niin:

      "Hänen komealle valkopovellensa, nämä" j.n.e.

KUNINGATAR

      Tuon onko Hamletilta saanut häh?

POLONIUS

      Ma kaikki kerron, rouva; malttakaa. —

(Lukee.)

          "Epäile tähden paloa

          Ja kirkkaan päivän valoa;

          Totuutta