Kim: Koko maailman pikku ystävä. Rudyard Kipling

kyllä. Mutta kenties se tulee. Noista alamaan bramiineista ei tosin ole mitään hyötyä. Lähetin heille lahjoja ja rahoja ja uudelleen lahjoja, ja he ennustivat kyllä.

      – Ah, lausui Kim äärettömän halveksivasti, venytellen, – he ennustivat! – Ammattiprofeetta ei olisi voinut paremmin ilmaista ylemmyyttä.

      – Ja vasta sitten kun muistin omat jumalani, tulivat rukoukseni kuulluiksi. Valitsin otollisen hetken ja … kenties tuo pyhä mies on kuullut Lung-Chon luostarin esimiehestä. Hänelle kerroin asiani, ja katsos, aikanaan tapahtui kaikki niinkuin olin toivonut. Tyttäreni pojan isän luona oleva bramiini on siitä asti sanonut, että se tapahtui hänen rukouksiensa ansiosta … ja se on pikku erehdys, kuten hänelle selitän, jahka pääsemme matkan perille. Sitten lähden Buddh-Gayaan shraddha-toimitukselle lasteni isän puolesta.

      – Sinne mekin menemme.

      – Sehän on kaksin verroin hyväenteinen sattuma, piipitti vanha nainen.

      – Ainakin toinen poika!

      – Kuules, koko maailman ystävä! – Laama oli havahtunut ja aivan kuin vieraassa paikassa unestaan herännyt lapsi huusi Kimiä.

      – Minä tulen! Minä tulen, pyhä mies! – Hän syöksähti nuotion ääreen, missä tapasi laaman jo lukuisain ruoka-astioiden ympäröimänä ja vuoristolaiset silminnähtävästi jumaloimassa häntä, jotavastoin etelän miehet katselivat häntä hyvin happamesti.

      – Menkää tiehenne! Poistukaa! huusi Kim. – Aterioitsemmeko me julkisesti niinkuin koirat? – He illastivat hiljaisuudessa kumpikin taholleen kääntyen, ja lopuksi Kim sytytti omatekoisen savukkeen.

      – Enkö ole satakin kertaa sanonut, että etelänmaa on hyvä maa! Tuossa on hyveellinen ja ylhäinen vuoristoruhtinaan leski toivioretkellä, kuten hän sanoo, Buddh-Gayaan. Hän se lähetti nämä ruuat, ja kun olet levähtänyt, tahtoisi hän puhutella sinua.

      – Onko tämäkin sinun työtäsi? – Laama otti aimo siemauksen nuuskaa rasiastansa.

      – Kukapa muu olisi pitänyt sinusta huolta siitä asti kuin ihmeellinen matkamme alkoi? – Kimin silmät loistivat, kun hän puhalteli kitkerää savua sieraimistansa ja ojentui tomuiselle ruoholle. – Olenko lyönyt laimin mukavuuksiasi, pyhä mies?

      – Tulkoon siunaus ylitsesi! – Laama taivutti päätänsä juhlallisesti. – Minä olen tavannut monta miestä pitkän elämäni aikana ja oppilaitakin useita. Mutta keneenkään ihmisten joukosta, jos sinäkin olet vaimosta syntynyt, en ole niin sydäntäni kiinnittänyt kuin sinuun … sinä olet aina ajatteleva ja huolehtiva, viisas ja kohtelias, mutta kuitenkin hieman pikku peikon kaltainen.

      – Enkä minä ole milloinkaan nähnyt sellaista pappia kuin sinä olet. – Kim tarkasteli hyväntahtoisten keltaisten kasvojen ryppyjä. – Tuskin olemme kolmea päivää olleet yhdessä matkalla, ja minusta tuntuu kuin olisi jo kulunut sata vuotta.

      – Kenties oli minulle jossakin edellisessä elämässä sallittu toimittaa sinulle jokin palvelus. Ehkäpä – hän hymyili – kirvotin sinut jostakin pyydyksestä tai saatuani sinut ongenkoukkuun, silloin kun en vielä ollut saanut valistusta, heitin sinut takaisin jokeen.