PÄIVÄNÄ. Hauska totuus. СтаВл Зосимов Премудрословски

välitti huomionsa.

      – Kuz Jabere, Vishma.

      – Ja venäjäksi? Kysyin.

      – venäjäksi älä käännä.

      – Katso, hälvensi minuutin hiljaisuuden ja jatkoi toisen käden sormea, toveri, ja toinen piti kätensä nyrkkiä vaatteilla, ja tällä hetkellä romania herätti aallon itseensä aiheuttaen kaiken kelluvan liikkuvan. Kolonnin kellarikerroksen reunalla veteen ilmestyi ympyröitä, joita valaistettiin täydellisessä hämärässä, sitten nuhjuinen kalju pää ja jonkin naisen turvonnut kuono. Ja kaikki tämä ei ole niin kiireistä.

      – No, helvettiin?! – Yllättynyt odottamatta toveria.

      – Pois täältä!! – seisoi Danin kanssa kupla viiniä.

      – Voi hei, ruumiin!! – Gypsy hyppäsi ulos ja pudotti pullonsa, ulkaalle tarkoitetun, pullon. – Voi taistelu, mumbler!! – hän pelkäsi vielä enemmän ja nosti kuplan.

      – Kyllä, ruumis. – Tuin rauhallisesti.

      Jatkoimme booze toisessa paikassa.

      Viikko on kulunut. Nicklellä lähellä Alexander Nevsky Lavra -metroasemaa, Cop bubo ajoi sisään, pysähtyi kaukana meistä ja kaksi vartijaa tuli ulos siitä ja siirtyi kohti meitä, no, hyvin hitaasti. Me joimme Moskovan hotellin pylväässä. Meillä oli valinta: joko juoda Lavran pyhällä vedellä laimennettua alkoholia, mutta joutua oikeudenmukaisuuden käsiin; tai murtu eri suuntiin, mutta älä astu äläkä tee niiden kuntoa normaaliksi. Minä ja muutama toveri siirtyimme hieman kauempana vastakkaisille puolille, hajottaen ja hajottaen yleisön näkymän.

      He ottivat Big Seryogan mustalla silmällä, jonka alaluomat näyttivät labiasta. Ja hänen juomakumppaninsa. Syynä oli, kuten myöhemmin osoittautui: ruumiin poistaminen kellarista, jossa olimme aiemmin yrittäneet pullea. Ruumi, se osoittautuu lähtöämme vastaan, tekemällä puolestaan viikoittaisen puolipyörän, joka on kiinni lämmityspäässä, jonka halkaisija on kaksisataa millimetriä, jäykkä kimppupaari, kääritty säkkikankaan ja lasikuituun…

      Nuori ei-paikallinen opiskelija, joka ajettiin aamun aattona opiskelija-asuntolasta, kiipesi kellarin syvyyteen jonkun heittämän taulun avulla, märkä jalkansa ja hyppäsi putken päälle, ja aalto kiihtyi. Kaveri, joka ei ole tottunut lattiaan synkällä valolla, hän humalassa putosi sivuttain lämmityslaitokselle ja kuorsoi. Lähellä kelluvaa ruumista, ryntäsi ja ui tiheään. Koskettaa lapsen häntäluua, nenää. Ruumi jäätyi. Aamulla paksu valonsäde ei estänyt kaveria lepäämästä. Hän selvisi unettomuudesta.

      – Täällä? – mietti Big Seryozha.

      – Kyllä. – eversti vastasi poliisille – Fuuu!!, ja mikä haise?!

      Ryhmä kerätä ruumiita kellarista kolmen nälkäisen asunnottoman joukon piilossa oviaukossa. Poliisit syttyivät ja alkoivat keskustella arjen ongelmista. Vaunu ajoi myöhemmin ylös ja sen jäsenet lähestyivät poliiseja. Ja joukkue yllään marsh-saappaita matkusti hitaasti hengityslaitteiden läpi kellariin valaiseen polkuaan etuvaloissa. Kolminaisuus meni ympäri etsiäkseen parempia.

      – Sisään!! Löytyi ylimmän syudin huiput!! karjui iso. Toiset suuntasivat hänen tahdissaan. – Voi?! Kyllä, siellä on toinen ruumis.

      – Todella? – kysyi kadulta.

      – Kyllä, mutta hän heräsi.

      – Kuka?

      – Toinen ruumis, lapsi työnsi ruumiin päähän.

      – Etkö ajautunut?! höysteli kuiva kurkku, opiskelija.

      – Miksi hieroit? – osui Bolshoiin. – Minä itse näin kuinka kiinnitit hänen kärpäsensä.

      – Luulin hänen olevan elossa?! – Poika oli hämmentynyt.

      – Mitä?? – räjähti Polkan. – No, vedä tämä nekrofilia tänne!!

      – Voinko antaa hänelle kasvot? – Tarjoi toisen kodittoman.

      – Tai ehkä hän kaatoi ruumiin? Ja perseestä?! – ehdotti kolmatta ja tarttui poikaan niskaan. – Mene, pedofiili!!

      – Ei pedofiili tai nekrofiili. – oikaisi eversti ja naarmutti kaulaansa.

      Poika vastasi:

      – Poliisit eivät ole ammattia, vaan mielentila. Ja kodittomat ovat heidän tilansa.

      – Älykäs? – eversti huusi. – Tulet kanssamme murha-epäillyksi ja istut, kunnes tutkinta on päättynyt. Autossa tämän onnekas.

      Samaan aikaan kellarissa asunnottomat veivät ruumiin veden yli, joka mutkassa tarttui kääntötappiin. Ruumiin oli vaikea purjehtia. Iso kokoontui voimalla ja veti siveltimeen. Harja, tullessaan pois, pysyi Big Seryozhan kädessä. Hän katsoi harjaa ja laittoi sen taskuunsa, tarttui ruumiin hiuksiin ja veti eteenpäin.

      – Odota iso. – pysäytti toisen asunnottoman. – Avatan. – ja käveli ruumiin tiheään.

      Hetken kuluttua ruumis ilmestyi aukkoon. Asunnottomat vetivät hänet pintaan ja heittivät hänet. Sokeat miehet ja poliisit kameran kanssa alkoivat heti kuvata häntä kaikesta näkökulmasta, kuten mallien valamisessa. Yhtäkkiä valokuvaaja pysähtyi ja kysyi.

      – Ja missä on oikea harja? hän kysyi kaikilta. Asunnottomat katselivat epätoivoisesti toisiaan ja tuijottivat bolshoia.

      – Miksi katsot minua tuolla tavalla? – hän ei ymmärtänyt.

      – taskussa. – muisti toisen kodittoman.

      – Mitä taskussa?

      – Käsi…

      – Ahhhh! – Hän muisti ja veti kadonneen harjan taskustaan ja laittoi sen ruumiille. Valu jatkui, mutta kodittomille annettiin juoma ja he sanoivat työskentelevänsä pian vallan puolesta. Vedä ruumiita ullakolta ja kellareista ja saa siitä palkan. Ja myöhemmin asiakirjoja alkaa palauttaa…

      Muistiinpano 14

      Päivänä

      Kirjallisuustyön ja kodittomien sisäisen maailman tuntemuksen jälkeen päätin rentoutua ja menin vanhempieni luo. Ja niin tapahtui. Pahoin hyvin edellisenä päivänä ja tunsin pahoin leuan alueella. Kyllä! Muistin. Leuka sairastui. Sattui leukasi? Kuinka vaikeaa on tupakointi sairastuneella leualla ja kaikki tämä annetaan poskiluille. Ja poskipäät ovat tuskasta kipua ja muodonmuutokset, kamppaillessaan hampaiden juurien kanssa. Ne vain puristavat ja taivuttavat niitä, eikö?! Mikä halkeilee hampaissa ja tangossa, leikkaamalla tangon, tarkemmin sanoen, halkeamalla kuin kivit vasaralla. Ja kaikkein hellä hermo!!! Ah!.. Padla… Menee kuollut, mutta kaikki on ilmatiiviisti. Se on vain refleksien työtä, kuten maanjäristys tapahtuu maan päällä. Voi kyllä!

      Kävelen Nevskin prospektia pitkin ja olen hämmästynyt. Kuinka se kunnostettiin! Se olisi koko keskusta sellainen. Mutta tämä on tulevaisuudessa.

      Talvipalatsin karhupennut taistelevat lasten kanssa. Ulkomaalaiset nurisevat jotain ja kaikki näyttävät samalta, kuten kiinalaisilta, turvonneet, kalpeat ja silmälaseja käyttävät. Neegerit, onko niin?!.. Tällaisia pellejä törmännyt, kaikkialla on kodittomia ihmisiä, möykkyjä, sharomigiaa, ihonpäätä, huumeriippuvaisia. Ei, et näe niitä. Kumaraalaiset hengailevat urissaan. Pysähdyttyäni vähän, kiusasin alas ja aloin katsella ohikulkijoiden jalkoja, korkeintaan kuin lantioni. Katselmani keskeytti vanha nukke, joka oli leikattu likaiseen turkkiin. Ja haise on, että hän on kammottava. Hyppin jo jyrkästi ja otin vaakasuoran aseman, ja he kutsuivat minua hucksteriksi, mutta he eivät ymmärrä mitä jauhaa. He ovat lampaita, koska he eivät tiedä, että huckster istuu paikoillaan ja he tuovat hänet varastettuksi tai petetyksi. Se on se, joka myy tai antaa mielenkiinnolla. Ja minun tapauksessasi sinun on itse mentävä asiakkaiden luo. Yleensä sanomalehti “alaosassa”, kirjallinen – sisällöllisesti ja klassinen – muotoilu. Totta, siellä on usein hyviä materiaaleja. Tärkeintä on tarjota heille kohtuudella. Mutta tämä on meidän