Vääpeli Lemminkäisen päiväkirja. Unknown

näimme, miten se kävi, he heittivät seljälleen, että mätkähti. Näyttipä yksi kovasisuinen vielä tässä asemassa ollessaan kurkkuansa, arvattavasti tarkoittaen: leikatkaa tuostakin.

      Täällä nähdään ruumiina monenlaista kansaa: venäläisiä, turkkilaisia, vähäaasialaisia, arabialaisia, suomalaisia sekä yhtä ja toista kansallisuutta. Olipa muutamia roteva-ruumiisia mustia neekereitäkin ollut turkkilaisten riveissä ja urhona kaatunut niinkuin valkea-ihoisetkin.

      Eläin-raukatkin turkkilaisten varustuksissa (retuutteissa) olivat saaneet kärsiä sodan kovaa kohtaloa. Niitä oli haavoittuneita ja kaatuneita, niinkuin ihmisiäkin. Hevoset, moni kaunista Arabialaista rotua, härät, lampaat, aasit ja koirat, kaikilla oli ollut sama kohtalo. Yksin kissaankin oli surman luoti sattunut. Ihmiset ja eläimet olivat sekaisin kaatuneet turkkilaisten vallihautoihin ja varustusten pihoille, joiden tähden nämät vallihaudat antoivat mitä hirvittävimpiä ja kirjavia näköjä.

      Kello 10 aikaan ehtoolla ollaan jo taas kaikki paikoillaan ja vietetään asentopaikka-elämää. – Ilma on kylmä, niin että hampaat lyö loukkua vilun tähden. Puita kokoillaan ja hankitaan mistä vaan saadaan nuotiotulta varten. Sähkösanoma-lankain pylväät hakataan poikki ja tuodaan nuotiopuiksi, kaikki mitä ympäristössä suinkin löytyy; yksin katkenneet kivärien tukitkin ja tyhjät patronalaatikot, joita turkkilaiset olivat viljalta jättäneet. Kaikki pannaan tulen uhriksi. Sitten istutaan nuotion ympärillä. Muutamat hakevat vettä, muutamat puita, muutamat taas haavoitettuja kumppaneitamme, joista vielä joitakuita oli löytämättä pimeyden tähden. Heti kun he löydettiin, kannettiin he nuotion ääreen kantimilla. Sitte sidottiin heidän haavansa ja lämmitettiin kangistuneet jäsenensä. Kellä vaan tippakin vielä oli jälellä "Tasku-Matissa", se annettiin haavoitetuille tuskiensa lievitykseksi.

      Ehtoollisen toimessa myös ollaan, säilyjauhoista (konservista) keitetään herneruokaa, puuroa ja velliä. Leipää on tällä kertaa yltäkyllin, sillä moni oli jättänyt tappotantereelle leipäpussinsa ja kaiken yksinkertaisen soturitavaransa muuttaessaan tuonelan tuville, manalan majoille.

      Etteivät nämät varsin saisi jäädä unohdukseen pohjattomaan syvyyteen, niin lisään tähän nimiluettelon kolmannen komppanian kaatuneista, haavoitetuista ja tärähdyksen (kontusionin) saaneista tapeltaessa Gorny-Dubniak'in edustalla:

      Kaatuneita:

      Tarkk'ampujat:

      N:o 2 Jisu Gröndahl, komppanian ilveilijä, laulaja, pelmanni ja suutari y.m. " 13 Jaakko Salli. " 34 Kalle Udd. " 59 Konstantin Sihlman. " 63 Iisakki Lintula.

      Korprali:

      N:o 86 Klaus Smiz, komppanian oikeasivusta-mies, jäykkä, vakava Suomen poika – oli palvellut jo viisitoista vuotta.

      Tarkk'ampujat:

      N:o 101 Herman Kukkonen. " 119 Kalle Bergelin. " 165 Fredrikki Lagerbom. " 174 Kustaa Berggren.

      Kuoleman-haavan saaneet:

      Tarkk'ampuja N:o 78 Vihtori Lemke.

      Korprali N:o 136 Efraimi Kast.

      Tarkk'ampuja N:o 171 Aleksanteri Bäckström.

      Paranevia haavoja saaneet, joista useammat sentään jäivät raajarikkoisiksi:

      Aliluutnantti Akseli Neovius.

      Aliupseeri Kaarlo Wennerström.

      " Fransi Huopanen.

      Torvensoittaja Jaakko Andersson.

      Tarkk'ampujat:

      N:o 3 Daavetti Andersson.

      " 6 Juho Manni.

      " 15 Vilho Knall, kävi Helsingissä välillä ja aikoi tulla uudestaan Turkinmaalle vapaaehtoisesti, mutta kuoli, toista kertaa tullessaan Jassyn kaupungissa "kuumetautiin".

      Tarkk'ampujat:

      N:o 18 Juho Rajala.

      " 54 Vihtori Salminen.

      " 58 Malakias Sarman.

      " 64 Erikki Loukola.

      " 65 Paavo Nygrén.

      " 66 Fransi Wallen.

      " 75 Juho Nanhinen.

      " 79 Verneri Nessling.

      " 94 August Wåhrström.

      " 98 Heikki Alfredi Hällfors.

      " 102 Nikolai Flinckman.

      " 104 Erikki Helander, kävi kaksi kertaa Turkinmaalla, tuli toisen kerran varaväen kanssa San-Stefanoon. – Kun me kysyimme:

      "no mitä varten tänne taas tulit?" vastasi hän: "ei sitä viitti sotamies tälläisinä aikoina Helsingissä uunin päällä maata." Hän toi terveisiä meille oikein kourakaupalla.

      Tarkk'ampujat:

      N:o 108 Erikki Luode.

      " 117 Fransi Björn.

      " 121 Vilho Roth.

      " 127 August Dahlman.

      " 130 Kalle Wahlman.

      " 134 Hermani Salonen.

      " 151 Juho Randell.

      " 155 Taavetti Lindgren.

      " 175 Heikki Helenius.

      Puhteita sekä täräyksiä saaneet:

      Tarkk'ampuja N:o 22 Kalle Männistö. " " 25 Eriki Josefsson. " " 52 Juho Melander. " " 87 Kustaa Mäenpää.

      Sitä paitsi repivät ja pirstasivat kuulat ja kranaattien sirpaleet melkein jokaisen päallystakki-kääreen, virkatakin, lakin lippuineen, leipäpussin, keittokattilan, kivärintukin ja piipun, saapasvarret, ja veivätpä monelta saappaan koronkin niin sukkelasti, ett'ei sitä suutari sen puhtaammin olisi tehnyt y.m.

      Pitkäksi, pitkäksi tulisi tässä kertoa ja selittää kaikkia sen päivän monenmoisia tapauksia. – Olkoon tässä kylliksi.

      En milloinkaan ole unhoittava tätä päivää ja aina kun tämä johtuu mieleeni, nousee hiljainen, sydämellinen kiitos Jumalalle, sotajoukkojen Herralle, joka on antanut minulle armon nähdä sen päivän ja monen muun.

      Yömme sitte lepäsimme edellämainitulla tappotantereella, ruumiitten joukossa.