Kristityn vaellus. John Bunyan

niin tääkin,

      Vaikk' kuvia se oiskin vailla niitä,

      Joit' yks ja toinen tahtois saada siitä,

      Sisältää jotain sellaistakin, mistä

      Voi hyvää saada, saada miettimistä.

      "Mut kirjanne tää tokko kestää voisi,

      Jos kovan tutkimuksen tuless' oisi?"

      Mitenkä? Onko hämärää se, vai?

      "Siin' asiat verhon alla ilmoittai",

      Mon' yhtä häämeet sanat verhoon sulki,

      Mut totuus kirkkain sätein paistoi julki.

      "Mut niiltä pohjaa puuttuu.

      Myönnä siekin: Metaforat

      [Kuvakielin lausutut sanat.

      Suomentajan muist.]

      ne heikon harhaan viekin."

      Kynänkyntö kyllä pohjan siltä saapi,

      Ken jumalallisista kirjoittaapi.

      Metaforani muka pohjaa vailla?

      Mut ennen muinoinhan samalla lailla

      Näin teki itse Herran evankeli:

      Kuvin ja merkein sekin saarnaeli.

      Ei järkimies sitä hyljää niitten tähden,

      Elleihän korkein viisaus hänen nähden

      Ole hyljättävä. Ei. Hän tutkii saarnat:

      Mitä tietää niissä silmukset ja vaarnat

      Ja kauriit, vuohet, hiehot, oinaha

      Ja linnut, leivät, uhrikaritsat;

      Mitä Herra niissä haastaa. Autasta,

      Ken valon niistä saa, o armon lasta!

      [Tässä ja seuraavissa säkeissä viittauksia Vanhan testamentin uhreihin silmukset ja vaarnat: 2 Mos. 26: 5; 27: 19; – kauriit: 3 Mos. 16: 3, 14, 15; Hebr. 9: 12, 19; – vuohet: 3 Mos. 1: 10; 22: 19; – hiehot: 3 Mos. 19: 2-9; Hebr. 9: 13; – oinaat: 2 Mos. 29: 15-32; 3 Mos. 5: 15, 16; – linnut: 3 Mos. 14: 4-39; leivät, uhrikaritsat: 2 Mos. 12: 7, 8.]

      Älä hätäillen sä tuomioitas ohjaa:

      Ett' olen kömpelö ja vailla pohjaa.

      Moni näyttää vankalta, mut pohja puuttuu.

      Se vääräss' on, ken vertauksiin suuttuu.

      Hän paljon pahaa näkee hyväks' vaan

      Ja paljon hyvää riistää sielultaan.

      On häämeiss' sanoissani totuus mulla,

      Kuin lipas kätköön sulkee kalliin kullan.

      Kuvissa saarnat profetainkin olit.

      Ken näin myös Kristuksen ja apostolit

      Vain käsittää, hän selvään huomaa kyllä:

      Se puku totuudell' on nytkin yllä.

      Mä väitän: pyhä Raamattukin juuri,

      Tuo tiedon kaiken aarreaitta suuri,

      Himmeihin kuviin, vertauksihin

      Puheensa pukee, mutta sittenkin

      Juur' siitä säde säihkyy, valo saapi,

      Mi pimeän yönkin päiväks' kirkastaapi.

      Se moittija! Jos itseens' silmät lois, niin

      Hän piirteit' tummempia nähdä vois siin'

      Kuin kirjassain. Näin parhaissaankin hällä

      Piirteitä pahoja ois näkösällä.

      Kun eessä oikean mielen miesten oisi

      Tuo raukka, niin mä vedon lyödä voisin:

      Kuvakielein hyvemmäks' he harkitsis

      Kuin hänen valheens' hopealippahiss'.

      [Tarkoittaa hopealippaita, joita tehtiin

      Efesossa. (Ap. 19: 24).]

      Niin totuus, kapaloissai harkintaa

      Ain' ohjaa hyvään, mielen kirkastaa,

      Ylentää ymmärryksen, tahdon taittaa

      Se nöyräksi ja muistohonkin laittaa

      Se täytteet, mielikuvat tyynnytellen,

      Levottomuutta samoin lauhdutellen.

      On Timoteuksen määrä: selvä sana,

      Pois jutut. Kova Paavali kumminkana

      Ei missään häntä kiellä haastamasta

      Myös vertauksin. Niissä säilyy vasta

      Se kulta, helmet, kalliit kivet aivan,

      Joit' etsiskellä kyllä maksais vaivan.

      Viel' yksi sana vaan, o Herran mies!

      Sa suutuitko? Sa tahdoitko kenties,

      Ett' oisi kirja asuun toiseen tullut

      Tai ett' ois puhe selvempää siin' ollut?

      Nyt kolme seikkaa esiin tuon ja sitten

      Jo väistynkin pois eestä väittäjitten.

      1. Ei metodillein kieltoa lie säätty.

      Ei sanat, asiat ole siinä väätty.

      En lukijaa vie harhaan. Vertauskuvat

      Ne ilman kulmikkuutta luonteutuvat.

      Siin' aherran ma puolin sekä toisin,

      Vain totuutta kuink' edistää ma voisin.

      Vai kielto? Ei; on mulla lupa myös

      (Esimerkit malta miesten, jotka työss'

      Ja sanoissaan teki Herran tahdon mukaan

      Paremmin kuin juur' nykyisistä kukaan)

      On lupa haastaa näin, näin selitellä

      Sinulle, mikä korkeint' ihmisellä.

      2. Mies moni jalo usein kirjoittaa

      Dialogin tapaan. Siit' ei keltään saa

      Hän moitetta. Mut totuutta jos milloin

      Hän loukkaa – taitoineen mies olkoon silloin

      Kirottu. Anna totuuden vain tulla

      Ja sydän särkeä sulia sekä mulla

      Kuin tahtoo Herra. Kenties miten vielä

      – Paremmin kuin ens'-kynnön neuvon tiellä

      [Vrt. Jes. 28: 24-26. Suomentajan muist.]

      – Sun heikko kynäs piirroksia piirtää,

      Mi maasta mielen taivaallisiin siirtää.

      3. Näin usein käyttää pyhä kirjakin

      Juur' samaa tapaa: kuvat siinäkin

      Ne vuoroin todistaa ja vuoroin kysyy,

      Mut totuus kullankirkasna vain pysyy

      Ain' ennellään. Näin loistoaan se luokoon

      Ja valosäteens' säihkyellä suokoon!

      Nyt kynän kytken pois, mut ennen tätä

      Mä näytän kirjan hyödyn. Sitten jätän

      Sen sekä sun Sen huomaan, joka saa

      Maast' ylös heikon, lujan lannistaa.

      Tää kirja sulle miehen osoittaapi,

      Mi palkintoa ikuist' tavoittaapi,

      Se kertoo, mist' on mies ja minne käkee,

      Mi tekemättä jää ja mitä