SOVIET MUTANTS. Hauska fantasia. СтаВл Зосимов Премудрословски

ei pitäisi olla turhaa…

      – — Ja ajatellaksesi paremmin, päämies käski hypätä…

      – — Ja haluan nukkua en välitä miten.. – sanoi kolmas vasemmalta ja nukahti.

      – — Nuku? Joten et kuule mitään? – kysyi nuorelta.

      – Ei ollenkaan, nuori Cherevich, kun nukut paremmin, ymmärrät mitä hän sanoo. Erityisesti taukoja…

      – — Hiljainen sinulle!! napsautti yhden vanhimmista Cherevichistä.

      – -… Ja teini-ikäiset aloittivat tasavertaisen taistelun tuntemattoman, tuntemattoman elottoman olennon kanssa, joka katkaistua kattokerroksen avasi meille uuden maailman. Joten meissä on samanlaisia liikkuvia esineitä, jotka liikuttamiseksi ruokkivat samaa asiaa kuin me…

      – — Tai ehkä, lordi, onko tämä hyökkäys? – joku keskeytti.

      – — Älä keskeytä,.. Mitä halusin sanoa? – Semisrak epäröi.

      – -… ovat samoja kuin me … – korjattu Casulia Zack.

      – — Joo… Joten… ovat samoja kuin me… Koska liikumme ruuan takia. Vootoot.. Ja haluan tarjota, oudot ystäväni, valita ja koota joukkue tai etsijäjoukko ja lähettää heidät sieltä, missä hyökkäys oli, toisin sanoen, Galupian sisäpuolelle. Teenko itseni selväksi?

      – — Joo! – kaikki vastasivat.

      – -… ja lähetä valoon etsimään uutta maata. – jatkoi Semisrak. – Ei ole mitään syytä viivyttää aikaa minulle. Galupia on jo vähentynyt useita kertoja. Hait kuolevat ja etenkin nuoruudessaan. Ja lähettämällä joukkue, jengi tai ryhmä, on ainakin jonkin verran toivoa. – ja Semisrak norsasi…

      Neuvoston jäsenen itku mursi hiljaisuuden.

      – — Voi lordi Generalisyphilis. He eivät suorittaneet teloituksia, mutta puhuivat. – keskeytti Cherevich Chmoriko, yksi Herran lähimmistä neuvonantajista.

      – — Sulje, schmuck, en ole vielä päättänyt puhettaan!!! – Vladyka oli järkyttynyt ja heilutti luitaan kohti Chmorikoa. – Joten… Uh… Joten, ei ole mitään syytä vetää. Mutta lähettämällä joukkue, on ainakin jonkinlainen ainakin pieni toivo… M-joo.. Olenko jo nähnyt tämän tarjouksen jonnekin?! – Hän tutki itsensä kaikilta puolilta, muutti kasvonsa, seisoi sarvillaan, hyppäsi, sitten seisoi jalkaluussaan, potki, päätään ja huusi. – Zaek, mikä sika keksi tämän puheen päässäni toistuvilla lauseilla??

      – — III. I. – vapisi Zack.

      – — Olen idiootti, joka toistaa saman asian? Käytä energiaa toistoon. Et tiedä, että kieli vie enemmän energiaa kuin… luulet?!

      – — Missä?

      – — Karagandassa!! Sinä menet tämän häpeäni minusta itsestään, Generalisiphilisistä, Koko Galupian Herrasta, Galupian diktatuurin mielestä. Vau! Olet ensimmäinen vapaaehtoinen, joka etsii joukkuetta. Ja sinä olet ensimmäinen sankari shoblan, jengin tai siirtokunnan historiassa.

      – — Voi lordi, armahda!! Ahahahahahahaaaaa!!! – nyökkää Zack – En halua olla sankari. Ahhhhh!

      – — Ja asia!!! (härkä) – Herra on hukkunut. “Mitä sinulla on, keisari Chmor Iko?.. Ja sinä, Zeka, mene valmista.”

      – — Kiitos, lordi, halusin kysyä, ja kuka muu menee minun lisäksi? – Cherevich Chmor Iko kysyi.

      – — Sinä!

      – — Minä?

      – — Olet tietysti matkan kärjessä. Haluatko olla Galupian sankari, kuten minä? – kysyi Semisrak Chmor Iko. Se paljastaisi kaiken yllätyksestä, jos niin olisi.

      – — Minä? Enkö ole valmis En… Ja mikä on “työmatka”?

      – — Työmatka on joukkue ja joukkue on työmatka. Yleensä Casulia Zack selittää, hän tietää, tämä kuuluu hänen toimivaltaansa. – Vladyka nousi jalan luussa tai tavallisissa ihmisissä – mosl.

      – — En ole valmis. Antakaa joku muu – pöly kaatui Cherevichistä.

      – — Ei pölyä eikä huiskausta, kuten Casulia. Se on minun syytäni. naapuri kuiskasi ja nauroi sarkastisesti.

      – — Sanoin, mene, niin mene ja siinä kaikki. – Semisraq nosti oikean jalkansa luun ja kammasi kaljuaan kalloaan hirven sarvien välillä. – Virkkaus sanoi, shard tehty ja viimeinen. Minun ei tarvitse rullata puuvillaa. Turvallisuus! vie Cherevich Chmor Iko ja Kazuliya Zeku ja hyökkäyksen paikkaan. – Täällä taistelijat juoksivat ylös ja tarttuivat rennosti Zekuun ja Chmor Ikoon.

      – — Ole varovainen vetämällä potkuja. He ovat jo sankareita?! Hyökkäyksen paikkaan. Ja loput, sitoan kokouksen, ilman basaaria. Ja annan anteeksi, että kutsuit minut kolmen rintaman sirpaleisiin, Zasratovitšin kalloon.

      – — Olen jo täällä, puheenjohtajakautenne … – ja sitten ilmaantui kallo, jossa oli kolme kaarevaa jalkaluua ja murtunut kallopala kyljellään.

      Kauan sitten Isossa reikässä (nyt: Galupii) tapahtui vallankaappaus, ja jonkin aikaa sääntöä hoiti tietty Cherevich Chmor Iko, sitten vauras nuori kilpi. Kenraali Zasratichin irrottautuminen epätasa-arvoiseen taisteluun valtasi kuitenkin valtaistuimen Botva Cherevichiltä ja palautti monarkian asettaen oikeutetun Vladykan paikalleen. Taistelussa hän menetti kykynsä työskennellä neljännessä luussa, kun oli lyönyt osan rakeista. Hän vain kompastui ja rikkoi osan itsestään. Mutta tästä hän oli vielä peloissaan ja pelkäsi silti etenkin Semisrakia, miksi hän kutsui hänet hänen luokseen. Mutta taistelijat idoloivat häntä.

      – — Voi hyvin, Zasratich!!! Arvostan ja kiitän taistelunopeutta ja kurinpidollista uskollisuutta. Joten: ota kymmenen muuta taistelijaa pahin ja johda työmatkalle.

      – — Entä Cherevich Chmoriko? Nimititkö hänet päälliköksi?

      – — Ahhh.. minulle.. – Vladyka epäröi. – Ja sitten en ole valinnut sinua vielä. Ja sitten, et ole pieni, sinun on päätettävä, kuka johtaa työmatkalle… Hmmm… Lisäksi olet siellä yksin, ilman minua ja Galupiaa. Haluatko ottaa hänen paikansa ja tulla päähenkilöksi?

      – — Kyllä, herrani!!

      – — Joten mene eteenpäin, ja jos et löydä kymmentä vapaaehtoisinta taistelijaa, tilaan loput öljyt lyödä sinua pään päälle ja tehdä siitä piiskaavan pallon. Ja viisi kertaa myöhemmin, jos en olisi nähnyt sinua, henkesi ei olisi siellä. Aika kului: yksi, yksi, yksi, yksi, yksi … – ja kenraali välähti ja pakeni heti tehtävään, ja hänen jälkeensä kymmenen taistelijaa, jotka selvisivät vallankaappauksesta.

      Vladyka katseli hänen menevän.

      – — Mdaaaa, kunnes huutaat, he eivät tee sitä… He uskoivat täysin. – hän meni salista ja huusi.

      – — Tuo minulle Kazulia Vasya, Vladyka haluaa syödä!!!

      Generalisyfiilin pyynnöstä ihmiset yksinkertaisesti heittivät vapaaehtoisia joukosta kymmenen kenttätaistelijaa kenraalin Zasrat Zasratichin johdolla, Cherevich Chmor Iko Top Wow ja Kazulia Zeka Lee. Nähdään mukana oli kuoro folk-laulu, samanlainen kuin “slaavan jäähyväiset”.

      Ei ole tiedossa kuka plagioi tämän melodian: Galupit tai slaavit, vain he kutsuivat sitä “jäähyväiseen Kazuliin” ja jäljittelivät äänessä suositun Galupsky-orkesterin soittimien osaa ja kapelia, paikallista valtion Tap-tanssi- ja tap-tanssikuoroa saman Semisrakin johdolla, joka lyö mezzosopraania ja kontrabassoa samanaikaisesti. Yleensä jotkut lauloivat niin sanotusti, kun taas toiset sulkivat aukon. Ja liikematkustajat yrittivät kiivetä takaisin, sellaiset vapaaehtoiset, mutta heidät heitettiin ulos ja kun viimeinen aukko suljettiin, kaikki työmatkan jäsenet unohtivat heti paikan, josta heidät saatettiin, sitä enemmän he olivat täydellisessä hiljaisuudessa