Macbeth. Уильям Шекспир

itses, päissään? Unestansako se

      Nyt herää, silmät haljakkana katsoin

      Äskeistä mielityötään? Rakkautes

      Nyt vasta oikein tunnen. Pelkäätkö sä

      Yht' uljas olla työssä, toiminnassa

      Kuin haluissas? Sit' omistaako tahdot,

      Mink' elon kaunistukseks katsot, mutta

      Omissa silmissäsi pelkur' olla

      Ja sanoa kuin kissa tarinassa:

      "Tekisin, jos vaan uskaltaisin."

MACBETH

                                       Vaiti!

      Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen;

      Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies.

LADY MACBETH

      Mik' elukka sun pani aikees mulle

      Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit,

      Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit

      Enempää olla, kuin mit' olit, oisit

      Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin,

      Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit;

      Nyt itsestään ne tarjon' on, vaan tarjo

      Masentaa sun. Imettäjänä tunnen,

      Kuink' armas rakastaa on imulasta;

      Vaan parhaillaan sen myhäillessä mulle

      Sen hellist' ikenistä nännin oisin

      Pois temmannut ja pirstaks aivot lyönyt,

      Jos vannonut sen oisin kuin nyt sinä.

MACBETH

      Jos ei se käy —

LADY MACBETH

                       Ei käy! Sa täyteen määrään

      Vaan mieles pingoita, niin kyllä käy se.

Kun Duncan nukkuvi (ja uneen hänet

      Piankin matkan vaivat uuvuttavat),

      Molemmat hänen passarinsa huumaan

      Niin viinillä ja juomill', että muisti,

      Tuo aivon vartija, uduksi muuttuu

      Ja höyrypannuks järjen tallepaikka.

      Kun sitten päissään nukkuvat kuin kuolleet

      Elukan-untaan, mitä emme silloin

      Vois vartijattomalle Duncanille

      Me kahden tehdä? Mist' ei silloin syyttää

      Vois juopuneita passareita, joiden

      Viaksi tämä suuri murha pannaan?

MACBETH

      Vain poikia sa siitä! Uljas luontos

      Ei muuta luoda voi kuin miehenpuolta. —

      Kun hänen kamarissahan me verin

      Punaamme nukkunehet passarit,

      Omia heidän puukkojansa käyttäin,

      Ken sit' ei uskois heidän työkseen?

LADY MACBETH

                                          Muuta

      Ken tohtis uskoa, kun murhan jälkeen

      Ulinan päästämme ja tuskanhuudon?

MACBETH

      Min' olen valmis; hirmutyöhön tuohon

      Jokaisen jänteen pingoitan. Nyt matkaan!

      Iloiseks vaan nyt koita teeskeleitä

      Ja viekas mieli viekkain kielin peitä.

(Lähtevät.)

      TOINEN NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtausPaikka sama. Linnan piha(Banquo ja Fleance tulevat, jälkimmäinen tulisoihtu kädessä.)BANQUO

      Mik' aika yöst' on, poika?

FLEANCE

                                 Kuu on maillaan;

      En kuullut ole kelloa.

BANQUO

                             Puol'yöstä

      Se mailleen käy.

FLEANCE

                       On myöhempi, ma luulen.

BANQUO

      He, miekkan' ota! – Taivaass' ollaan tiukat:

      Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. —

      Tuoss', ota tuokin? – Raskas niinkuin lyijy

      Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan

      En tahtois nukkua. Oi, armon vallat,

      Aatokset häijyt torjukaatte, joilla

      Leponi häirii luonto! – Miekkan' anna!

(Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kädessä.)

      Ken siellä?

MACBETH

                  Ystävä.

BANQUO

      Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu.

      Hän oli harvinaisen iloinen

      Ja väellenne jakoi runsaat lahjat.

      Nyt tällä timantilla tervehtii hän

      Suloista emäntäänsä, sulkein siihen

      Kiitokset äärettömät.

MACBETH

                            Äkkipäätä

      Tahtomme joutui puutteen alamaiseks

      Ja suurt' ei aikaan saanut.

BANQUO

                                  Hyvin kaikki. —

      Unissan' yöllä näin nuo velhosiskot:

      Osaksi totta ennustivat teille.

MACBETH

      Mitäpä heistä! Mut jos aika myöntäis,

      Puhella sopis asiasta hiukan.

      Määrätkää hetki.

BANQUO

                       Milloin suvaitsette.

MACBETH

      Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee, —

      Keräätte kunniaa.

BANQUO

                        Jos kerätess' en

      Vaan sitä menetä; jos puhtahana

      Valani säilyy, povi saastatonna,

      Niin suostun kyllä.

MACBETH

                          Hyvää yötä siksi.

BANQUO

      Ma kiitän; samaa teille.

(Banquo ja Fleance lähtevät.)MACBETH

                               Poika, käske,

      Ett' emäntäs, kun juomani on