Macbeth. Уильям Шекспир

korskan mielen. Lyhyesti:

      Me voiton saimme.

DUNCAN

                        Mikä suuri onni!

ROSSE

      Niin että nyt Sven, Norjan kuningas,

      Meilt' anoo rauhaa. Mutta kaatuneitaan

      Ei haudata hän saanut, ennenkuin hän

      Saarella pyhän Columbanin maksoi

      Viistuhat taaleria yhteiskassaan.

DUNCAN

      Tuo Cawdor luottoan' ei enää petä. —

      Julista hälle surma. Macbeth nyt

      On Cawdor-thanin arvon perinyt.

ROSSE

      Sen täyttää tahdon koittaa.

DUNCAN

      Hän minkä menetti, sen Macbeth voittaa.

(Lähtevät.)

      Kolmas kohtaus.

          Nummi.

(Ukkosen jylinää. Samat kolme noitaa tulevat.)1 NOITA

      Miss' olet ollut, sisko?

2 NOITA

      Sian tapossa.

3 NOITA

      Entä sinä, sisko?

1 NOITA

      Helmastaan laivur'akka kastanjoita

      Söi hotki hotkimistaan. "Annas", sanoin:

      "Pois hiiteen, noita!" huus se ihrahaaso.

      Mies Tiger-laivall' on Aleppoon mennyt;

      Mut hännätönnäpä rottana

      Perässä ma seilaan seulassa;

      Sen ma teen, sen ma teen, sen ma teen.

2 NOITA

      Saat tuulen multa.

2 NOITA

      Oi, sisko kulta!

3 NOITA

      Ma toisen annan.

1 NOITA

      Muut kaikki ma luonani kannan.

      Joka sataman ja sopen,

      Kaikki ilmansuunnat lopen

      Kiertäen ne kaartavat.

      Heinäks hänet kuivatan,

      Öin ja päivin karkoitan

      Unen hänen silmistänsä,

      Noidun hänen elämänsä.

      Yhdeksästi yhdeksän

      Raskaan viikon karsinnan

      Hivuen saa kestää hän.

      Vaikk' en laivaa hukkaan saiskaan,

      Myrskyn piestäväks sen paiskaan.

      Kas, mikä mulla!

2 NOITA

      Näytä, näytä!

1 NOITA

      Laivurin peukalo, näätkös vaan,

      Hän hukkui kotimatkallaan.

(Rummun pärrytystä ulkona.)3 NOITA

      Haa, rummut soi!

      Se on Macbeth, oi!

      Kaikki. Velhosiskot käsikkäin

      Maat ja meret kiitää näin

      Hyörin pyörin piirisillä:

      Kolme sulle ja kolme mulle

      Ja kolme vielä, siit' yheksän tullee.

      Seis! – Nyt taika on kohdallaan.

(Macbeth ja Banquo tulevat.)MACBETH

      Näin julman kaunist' en ole päivää nähnyt.

BANQUO

      Etäälläkö on Fores? – Keitä nuo

      Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät?

      Maan asukkailt' ei näytä he ja sentään

      Maan päällä käyvät. Eloss' olettenko,

      Ja olennoita, joilta vastuun saapi?

      Mua ymmärtävän näytte: kaikin viette

      Rosoille huulillenne kurtun sormen.

      Näytätten naisilta, mut partanne

      Mua kieltää teitä siksi päättämästä.

MACBETH

      Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten?

1 NOITA

      Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!

2 NOITA

      Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani!

3 NOITA

      Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran.

BANQUO

      No, mitä tuijotatte? Säikyttenkö

      Noin sulosointuisia uutisia? —

      Nimessä totuuden, keit' oletten te?

      Kuvitelmia vai tosi-olennoita!

      Jalolle kumppanillen' ennustatte

      Olevan onnen lisäks4 suurta valtaa

      Ja kruunun toiveita, ett' oikein siitä

      Hän hurmaantuu; vaan mulle ette haasta.

      Jos ajan kylvön tiedätten ja näette,

      Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse,

      Niin vastatkaa! En kerjää enkä pelkää

      En armoanne enkä vihaanne.

1 NOITA

      Terve!

2 NOITA

      Terve!

3 NOITA

      Terve!

1 NOITA

      Vähempi kuin Macbeth, ja suurempi.

2 NOITA

      Vähemmän onnekas, tok' onnekkaampi.

3 NOITA

      Et kuninkaaksi saa, mut niitä siität.

      Macbeth ja Banquo, terve kumpikin!

1 NOITA

      Kumpikin terve, Banquo ja Macbeth!

MACBETH

      Seis, hämärät ennustajat! Selvän tahdon.

      Kun Sinel kuoli, tulin Glamis-thaniks;

      Vaan miten Cawdoriks? Viel' elää Cawdor,

      Mies parhaillaan; ja kuninkaaksi pääsö

      On luultavaa ja varmaa yhtä vähän

      Kuin tulo Cawdoriksi. Mistä saitte

      Tuon kumman tiedon? Miks täss' auhdoll' aholl'

      Eteemme käytte, moista ennustellen

      Profeettain lailla? – Puhukaa, ma vaadin!

(Noidat häviävät.)BANQUO

      Poreita maall' on niinkuin vesilläkin;

      Nuo oli niitä. – Mihin hävisivät?

MACBETH

      Pois ilmaan! Minkä ruumiiks luulit, haihtui

      Kuin henki tuuleen. – Voi, kun eivät jääneet!

BANQUO

      Tosi-olennoistako

4

Olevan onnen lisäks. Macbeth oli jo isänsä, Sinelin, jälkeen tullut Glamis-thaniksi.