Roope ja kolme piparia. Vladimir Karttunen

huusi kovaa: – Pipari tule avuksi!

      Samassa pipari muuttui mökiksi,

      sen seinät ja katto Roopen turvaksi.

      – Onko tää unta vai ihanko totta?

      Näin pääsinkö pakoon ilkeää sutta?

      Roope ihmettä mietti ja päätään puisti,

      sormet sokerikoristeita pitkin luisti.

      Ikkunat, seinät, lattia, katto,

      karkkia jopa on lattiamatto!

      Kuorrutus makea ja siirapin tuoksu.

      Taikatalon sisälle päätyi pakojuoksu.

      – Tässäpä mökissä on mukava asua,

      ei tarvitse mummin lorua katua!

      Huoneessa vuoteita ei ollut lain,

      koska turhia ne olisikin vain.

      Väsymys täällä haihtuisi pois,

      kun piparit uusia voimia tois.

      Silloin kiivas koputus kaikuu ovelta,

      ja ulkoa kuuluu ääni vaativa.

      Roope kysyy: – Kuka on siellä?

      – Täällä on jänö, muistatko vielä?

      Susi mua jahtaa, olen niin avuton.

      Avaa jo ovi, olen aivan toivoton.

      Roope oven aukaisee,

      ja jänö ulkoa sisälle pinkaisee.

      Mökin nurkkaan pupu kyyristyy,

      korvat sen ympäri turvaksi kietoutuu.

      Ristihuulet itkusta värähtelee

      ja hännäntupsu pelosta tärisee.

      – Talvella metsässä ruokaa on vähän.