Runoelmia 1. Brummer F. F.

rintani: "tik, tak."

      Ja veri kuohui kuumaksi,

      Kun suonet soi: "tik, tak."

      Oi mieles' onko maailmaan?

      Sen vaaroihinko? "Tik!"

      Ja Helmin kullakseinko saan?

      "Tik, tak, tik, tak, tik, tak."

      Vaan miehen povi tyynesti

      Taas tykkivi: "tik, tak."

      Kun unet haihtuu, hartaasti

      Se vastavi: "tik, tak."

      Mut isänmaa ja vapaus jo työhön kutsuu. "Tik."

      Ja taas lyö rinta rohkia:

      "Tik, tik, tik, tak, tik, tak."

      Ah vallan vaivaloisesti

      Käy vanhana tik, tak.

      Ja vaikeutta varmasti

      Tuo rintahan tik, tak.

      Oi, sydän! Joko haluttaa

      Sun rauhaan päästä? "Tik!"

      Kas Tuoni työsi tauottaa:

      "Tik. tak .. tik … tak … tik"…

      Paimenessa

      "Anni armas, kullakseni

      Koskaan etkö tullekaan?

      Sydäntäsi omakseni

      Koskaan enkö saanekaan?

      "Lemmi nuorta orpanaani;

      Hän on sorja, sopuisa."

      "En; en saata, herttaiseni.

      Oma kukkani oot sa."

      "Hänt' et armasteleis sinä,

      Kukkasia haariva?

      Hän on päivännouto; minä

      Kuivan kankaan kanerva."

      "Ollet kankaan kanervakin,

      Muutan männyks kankaalle.

      Ollee kolkko kotisikin,

      Ijäksi jään sinulle.

      Oksillani suojelen sun

      Pilvein uhkauksilta.

      Sa taas sydänjuureni mun

      Pakkaisilta pahoilta."

      Yksinänsä

      Tuulonen etsivi

      Lehviä lehdon,

      Riemuja kuiskavi

      Kulkiessaan.

      Kukkaset täyttävät

      Siskolaiskehdon,

      Ystäviks jäävät;

      Oudoks ma vaan.

      Armaansa, auvoksi

      Käkönen kukkuu,

      Helkkyen hauskaksi

      Jylhänkin maan.

      Koivusen oksalla

      Peippokin nukkuu

      Heimon rinnalla;

      Vieras ma vaan.

      Paimenen laulanto

      Korviini raikuu,

      Raipas on astunto,

      Laulaessaan.

      Lemmityn äänipä

      Vastaansa kaikuu:

      Miekkoiset nääpä!

      Yksin ma vaan.

      Koittavi mullekin

      Autuuden aamu,

      Jolloin jo huoletkin

      Heittää ma saan:

      Ver' kun ei juokse,

      Itse oon haahmu,

      Ylkäni luokse

      Riennänkin vaan.

      Jos olisin Wainämöinen

      Jos Wäinämöinen olisin,

      Ja lauluvoiman saisin,

      Näin mahtavaks jos tulisin,

      Ma kaiken parantaisin.

      Kas silloin kurjan maammekin

      Ma Edeniksi loisin,

      Ja mieltä myöten kullekin

      Vaan tapahtuvan soisin.

      Ma Suomen loisin lämpöiseks,

      Sen hallat karkottaisin,

      Ja kultakedon kalttaiseks

      Sen korvet kai'uttaisin.

      Myös Ruotslaiset laulaisin

      Pois täältä pauhaamasta,

      Ja Turkkilaiset ajaisin

      Ma koko Europasta.

      Nyt johtaa Pohjoisnapahan

      Ma Nordensköldin voisin,

      Ja astronomein kourahan

      Jo kuun ja tähdet toisin.

      Ma loisin köyhät rikkaiksi

      Ja rikkaat rikkaimmiksi

      Ja naimattomat naineiksi

      Ja naineet – vapahiksi.

      Myös talonpojat herroiksi

      Ja herrat – tiesi miksi;

      Niin … varmaan vapaherroiksi,

      Kai pyrkivät he niiksi.

      Ja itseni? Voi veikkoinen,

      Ma tyytyväinen oisin,

      Jos Wäinämöisen vertainen

      Vaan aina olla voisin.

      Koska toisin?

      Lähteen luona, raidan alla

      Impi istui itsekseen.

      Päivän tähti taivahalla

      Arvais hänet verrakseen.

      Impi itki, huokaellen

      Sanat lausui hiljaiset.

      Raidan norkot kuuleskellen

      Oivals ne – ja lintuiset.

      Mitä sitten linnut lauloi,

      Surkutellen kertoili,

      Huolia, mit neittä painoi,

      Näin ne linnut lauleli:

      Tässä istuttiin me kaksi;

      Uljas, reipas, kuink' oil hän!

      Yhä yhä rakkaammaksi

      Käynyt mull' oil ystävän.

      Vaan hän lähti, tietämättä

      Mit' oil mulla mielessäin.

      Niin – hän lähti, tuntematta

      Lemmen tulta syömmessäin.

      Miks' en, raukka, rohjennunna

      Ilmaista … voi kuitenkin!

      Vaan – ehk' ois hän naurannunna,

      Nainenhan … ma … olenkin.

      Lasisilmäin ostaja

      Mies astui kirjakauppahan.

      (Tää J: n oil kaupungissa).

      "Mit' etsit?" "Silmälaseinhan

      Ma olen ostannassa."

      Nyt katsellaan ja koetellaan

      Pystyiskö