Profeetta Amosin kirja – tieteellinen kommentti tekstistä. Андрей Тихомиров

karkaa, eikä hevosen selässä istuva pelasta henkensä. (Kosto jumalattomille).

      16 Ja urhoollisimmat pakenevat alasti sinä päivänä, sanoo Herra. (Kosto jumalattomille).

      Luku 3

      1Kuulkaa tämä sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan, te Israelin lapset, kaikkea sitä sukukuntaa vastaan, jonka minä toin pois Egyptin maasta, sanoen:

      2 Sinut yksin minä olen tunnistanut kaikista maan sukukunnista; sentähden minä lasken sinun kanssasi kaikista sinun synneistäsi. (Valittuminen ei anna etuoikeuksia, vaan on velvollisuus suhteessa Jahveen. Ja jos velvollisuutta ei täyty, niin valitut saavat erityisen rangaistuksen. Jahve rankaisee pahaa kaikkialla maailmassa, vaikka joku olisi tehnyt pahaa pakanallisia ihmisiä suhteessa toiseen, koska hän on ensisijaisesti oikeuden jumala. Tämä määrää hänen asenteensa Israelia kohtaan. Israel on todellakin Jahven "valittu kansa", mutta Aamos antaa tälle käsitteelle uuden merkityksen. Aikaisemmin israelilaiset uskoivat, että jos Jahve suojelee kansaansa, niin tämä selitetään hyvin yksinkertaisesti: Israel on Jahven kansa, ja Jahve on Israelin jumala, aivan kuten Kemos on Moabin jumala jne. Jumala on yhdistetty kansaansa sukulaissiteillä, verisiteet – ajatus, joka on tyypillinen kaikille uskonnoille heimojärjestelmän aikakaudella ja jota muinaiset juutalaiset säilyttivät säilyneissä muodoissa ja myöhemmillä aikoina, mistä ovat osoituksena erityisesti heidän keskuudessaan niin yleiset teoforiset nimet (esim. Ahiyahu (Jahve on veljeni), Aviyahu (Jahve on isäni) jne.), kirjoittaa M.I. Riga kirjassa "Biblical Prophets and Biblical Prophecy, s. 101-102, – Tämän yhteyden vuoksi kansa on velvollinen olemaan uskollinen sukulaisjumalalleen: olemaan palvomatta vieraita jumalia, olemaan uhraamatta niille jne. Mutta samaa omistautunutta asennetta kansaansa kohtaan odotetaan myös Jumalalta . Etiikkaa ja oikeudenmukaisuutta koskevilla kysymyksillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Amosissa saamme jotain erilaista. Osoittautuu, että se tosiasia, että Jahve pitää Israelia kansansa, ei anna jälkimmäiselle lainkaan perustetta odottaa Jumalalta erityisiä etuja ja suvaitsevaisuutta. Päinvastoin, profeetan suun kautta Jahve julistaa, eli "lähettää" tästä kiinnostuneille juutalaisuuden papeille).

      3 Kävelevätkö kaksi ihmistä yhdessä sopimatta keskenään? (Esimerkki elämästä).

      4 Karjuuko leijona metsässä, kun hänen edessään ei ole saalista? Kuuluuko leijonanpentu äänensä luotaan, kun hän ei ole saanut mitään? (Analoginen eläinelämän kanssa).