Cymbeline. Уильям Шекспир

sitä valvoo. Saanko vallan

      Sen teille lähettää vain ensi yöksi;

      Huomenna laivaan astun.

      IMOGEN.

                              Älkää!

      JACHIMO.

                                     Kyllä;

      Sanani rikon, kotimatkaa vielä

      Jos lykkään. Galliasta tulin tänne,

      Kun teidän korkeutenne luona varmaan

      Lupasin käydä.

      IMOGEN.

                     Kiitos vaivoistanne!

      Mut huomenn' älkää menkö.

      JACHIMO.

                                Täytyy, rouva.

      Suvaitkaa siis, jos mieli kirjeen kautta

      Miestänne tervehtää, se heti tehdä.

      Mun aikani jo ohi on, ja kiire

      On lahjan antamisen.

      IMOGEN.

                           Kirjoitan.

      Kirstunne tuokaa; turvass' on se täällä

      Ja ehjänä sen saatte. Tervetullut!

      (Menevät.)

      TOINEN NÄYTÖS

      Ensimmäinen kohtaus.

      (Cloten ja kaksi ylimystä tulee.)

      CLOTEN. Onko nähty mokomaa huonoa onnea! Liipaisin jo pääpalloa, kun toisella heitolla palloni työnnettiin pois. Olin pannut vetoa sata puntaa; ja sitten tuollainen saakelin tolvana moittii minua kiroilemisesta! Ikäänkuin olisin häneltä valani lainannut enkä saisi niitä tuhlata mielin määrin.

      1 YLIMYS. Mitä hän sillä voitti? Te löitte pallollanne läven hänen päähänsä.

      2 YLIMYS (syrjään). Jos hänellä ei olisi ollut älyä enemmän kuin lyöjällä, niin olisi se juossut kaikki kuiviin.

      CLOTEN. Jos ylimyksellä on halua kiroilla, niin ei kenenkään sivullisen ole valta hänen valojaan typistää. Häh!

      2 YLIMYS. Ei, prinssi. (Syrjään.) Eikä niiltä korvia leikata.

      CLOTEN.

      Saakelin koira! – Minäkö hänelle hyvitystä?

      Olisipa vain ollut minun säätyluokkaani!

      2 YLIMYS (syrjään). Niin, sitä narrin luokkaa.

      CLOTEN. Ei mikään maailmassa niin minua harmita. – Rutto vieköön! Voi, ett'en olisi niin ylhäinen kuin olen! Eivät tohdi tapella minun kanssani sen vuoksi, että kuningatar on äitini. Jok'ainoa renttu-jaakko saa halunsa täydestä tapella, vaan minun täytyy kävellä edes takaisin kuin kukko, johon ei kukaan uskalla kajota.

      2 YLIMYS (syrjään). Kukko olet, oikein salvökukko; ja kieut siinä, narrinkypäri päässä.

      CLOTEN.

      Sanotko mitä?

      2 YLIMYS. Ei sovi teidän ylhäisyytenne käydä käsiksi joka tolvanaan, jota loukkaatte.

      CLOTEN.

      Ei niin, tiedän sen; mutta minun sopii loukata alempiani.

      2 YLIMYS. Niin, se sopii teidän ylhäisyydellenne yksin.

      CLOTEN.

      No, sitähän minäkin sanon.

      1 YLIMYS. Oletteko kuullut, että eräs muukalainen on tänä iltana tullut hoviin?

      CLOTEN.

      Muukalainen! Ja sitä kummaa minä en tiedä?

      2 YLIMYS (syrjään). Kumma hän on itse, eikä sitä tiedä.

      1 YLIMYS. Tänne on tullut italialainen, joku Leonatuksen ystävä, arvellaan.

      CLOTEN. Leonatus! Henkipatto konna! Ja se on tuo toinenkin, olkoon kuka hyvänsä. Kuka teille tästä muukalaisesta kertoi?

      1 YLIMYS. Eräs teidän ylhäisyytenne kantapojista.

      CLOTEN.

      Sopineeko minun käydä häntä tervehtimässä? Eihän se liene alentavaa?

      1 YLIMYS. Teitä, prinssi, ei voi alentaa.

      CLOTEN.

      Ei vähällä, luulisin.

      2 YLIMYS (syrjään). Olet kieltämätön narri; mikä sinusta sikiää, ei siis ole alentavaa, kun se on narrimaista.

      CLOTEN. Tulkaa, tahdon nähdä tuota italialaista. Mitä tänään päivällä pallopelissä menetin, sen voitan häneltä takaisin illalla. No, tulkaa!

      2 YLIMYS. Tulen jälestä, prinssi hyvä.

      (Cloten ja ensimmäinen ylimys menevät.)

      Niin liukas perkele, kuin hänen äitins',

      On moisen aasin synnyttänyt! Äiti

      Älyllään kaikki kaataa! Poika, vaikka

      Ois päällään, ei vois kahta kahdeksasta

      Vähentää kuudeksi. Prinsessa raukka,

      Ihana Imogen, oi, mitä kärsit!

      Tuoss' isä, jota äitipuoli ohjaa;

      Tuoss' äiti, joll' on aina häijyt juonet;

      Kosija inhempi, kuin mit' on miehes

      Maanpakokaan ja kuin se eron kauhu,

      Mill' uhkaa hän! Sun kunniasi muurit

      Tuetkoon taivas, kauniin sielus templin

      Lujaksi varatkoon, niin että taaskin

      Saat ylkäsi ja tämän kauniin maaskin!

      (Menee.)

      Toinen kohtaus.

      Makuuhuone; nurkassa kirstu.

      (Imogen, vuoteessa, lukien; kamarineitsyt.)

      IMOGEN.

      Ken siellä? Helenako?

      KAMARINEITSYT.

                            Tässä, rouva.

      IMOGEN.

      Mitä on kello?

      KAMARINEITSYT.

                     Puoliyö on kohta.

      IMOGEN.

      Siis kolme tiimaa lu'in. Silmä raukee.

      Jäin tuohon; taita lehti. Nukkumaan!

      Pois älä tulta vie, sen anna palaa.

      Jos heräät ennen neljää, ole hyvä

      Ja mua huuda. Uni minut valtaa. —

      (Kamarineitsyt poistuu.)

      Jumalat, turvihinne antaun?

      Yön kiusahengiltä ja keijusilta

      Mua varjelkaa ja kaitkaa!

      (Nukkuu. Jachimo nousee esiin kirstusta.)

      JACHIMO.

                                Sirkka laulaa,

      Ja työstä vaivaantunut ihmishenki

      Unessa