Pater Paulus: Ivailu yhdessä näytöksessä. Yrjö Weijola

er Paulus»: Ivailu yhdessä näytöksessä

      "Ei niin pientä pilaa,

      Ett'ei totta toinen puoli."

HENKILÖT:

      MARKIISI.

      HOVIMESTARI.

      COLOMBINA. hänen tyttärensä.

      LAKEIJA.

      "PATEE PAULUS", narri.

      Häävieraita.

      Pihamaa. Vasemmalla hovimestarin asunto, perällä aituus, portti ja puisto. Oikealla päärakennuksen sivukäytävän portaat.

      Ensi kohtaus

      Lakeija. Narri.

      LAKEIJA (On aamuyö. Lakeija laulaa Colombinan ikkunan alla säestäen lauluaan kitaralla. Narri kuuntelee salaa puistosta.)

      Kuule armas, nouse armas,

      astu ikkunasi luo!

      Puisto tuoksuu, satakieli

      laulun taikaa yöstä juo.

      Oi sä koito satakieli,

      öinen lempilaulaja,

      kaukomieli, kaihomieli,

      laula, laula, laula sa!

      NARRI (Juoksee nauraen esille. Matkii.)

      La-aula, laula, laula sa!

      (Nauraa.)

      LAKEIJA (Vihoissaan.)

      Sä onneton, sä mitä täällä teet?

      Sen kyllä kostan sulle!

      NARRI.

      Kosta vaan,

      Jos uskallat!

      LAKEIJA.

      Ja miks'en uskaltaisi!

      Sä miksi mua, narri, häiritset?

      Sen vielä maksaa saat!

      NARRI.

      Se totta kai

      ei paljon maksane, sen maksan kohta.

      (Repii lakistaan tiuvun.)

      Tuoss' ompi tiuku, sido lakkihis,

      ja laula armaallesi edelleen!

      LAKEIJA.

      Sen koira, mua pilkkaat vielä,

      sun vaikka täysin täytyis ymmärtää,

      ett' armosta en hirtä sua kohta.

      Sä, narri, uskallat, sä uskallat

      mua häiritä, kun armaalleni laulan!

      NARRI.

      Sun armaallesi laulat? Tuoko noita?

      LAKEIJA (Hyökkää narrin päälle, viskaa hänet maahan.)

      Nuo sanat maksaa saat, nyt en sua päästä,

      mä sinut kuristan kuin pihtiin rotan!

      NARRI.

      Oi auttakaa!

      LAKEIJA.

      Jos armoa sä pyydät,

      niin helpotan.

      NARRI.

      En pyydä. Auttakaa!

      LAKEIJA.

      Sun hukka perii!

      Toinen kohtaus

      Edelliset. Hovimestari.

      HOVIMESTARI (Syöksyy huoneestaan.)

      Mik' on? Mik' on täällä?

      LAKEIJA.

      Mä narrin kuristan!

      NARRI.

      Hän tappaa mun!

      Oi auta!

      HOVIMESTARI.

      Mitä on hän tehnyt?

      Sä hänet kautta pyhimysten päästä!

      Jos herramme tään jutun kuulla saa,

      niin hukka meidät perii.

      LAKEIJA.

      Kuulkoon vaan!

      En helpota! Mua loukannut on narri.

      HOVIMESTARI (Pelastaa narrin.)

      Sun täytyy helpottaa!

      LAKEIJA.

      No tällä kertaa

      mä sulle narri vielä anteeks' annan.

      Nyt korjaa luusi, senkin irvisuu!

      NARRI. (Nousee vaivaloisesti.)

      Nää luuni sanoit? Nytpä tuntuu siltä,

      kuin ehjää luuta mull' ei oisikaan!

      HOVIMESTARI (Lakeijalle.)

      Sä häntä löit. Hän mitä sulle teki?

      LAKEIJA.

      Mä tässä lauloin sinun tyttärelles,

      kuin ehkä kuulit – — —

      HOVIMESTARI.

      Sinäkö se olit,

      mä luulin pahaa unta näkeväni.

      NARRI (Nauraa.)

      LAKEIJA.

      Suus kiinni, narri. (Hovimestarille.) Tyttärelles lauloin,

      mä kauvan olen häntä katsellut,

      hän mua sangen miellyttää.

      NARRI.

      Tuo noita!

      LAKEIJA.

      Taas paisuu sappeni, nyt korjaa luusi!

      HOVIMESTARI.

      Nyt lähde, taikka suutun minäkin!

      NARRI.

      Vai siltä tuntuu? Voinhan mennä sitten.

      On narreja tääll' ilman muakin!

      (Menee puistoon, kuuntelee salaa miesten keskustelua.)

      Kolmas kohtaus

      Lakeija. Hovimestari.

      HOVIMESTARI.

      Ja kaikkia ne suosii ihmiset

      kuin narrejakin! Tuokin irvihammas

      on päässyt meidän herran suosioon.

      LAKEIJA.

      No sanos muuta!

      HOVIMESTARI.

      Kerran markkinoilla

      sai herra nähdä narriraukan tuon

      ja tänne toi. Nyt usein iltaan myöhään

      hän narrin kaskuja vaan kuuntelee.

      Hän väittää niitä