Juutalaisten puolustukseksi. Emile Zola

      Juutalaisten puolustukseksi

      Lukijalle

      Kuten kaikissa n. s. sivistyneissä maissa, samoin Ranskassakin ovat kansalliskiihkoiset ainekset koettaneet – vaikkakin huonolla menestyksellä – järjestää juutalaisvastaista liikettä juutalaisajometsästyksineen ja verilöylyineen. Siellä tämä kiihoitus ja liike kehittyi huippuunsa, suomalaisellekin yleisölle tunnetun, Dreyfys-jutun yhteydessä, jossa katolinen kirkko antisemistisen liikkeen ohella kaivoi tasavaltalaisen hallitusmuodon perustuksia. Emile Zola, joka loistavalla menestyksellä ajoi syyttömän ja sittemmin vallan syyttömästi tuomitun Dreyfussen asiaa, kirjoitti myös tämän lentokirjasen "Juutalaisten puolustukseksi" joka, ollen tähdätty etupäässä katolilaisia antisemiittejä vastaan, kauttaaltaan sisältää purevaa ivaa yleensä kaikkea antisemiläisyyttä (juutalaisvasta liikettä) vastaan. Ja koska tämä lentokirjanen puolestaan sopii meikäläisiinkin oloihin, – se näet osoittaa lukijalle, miten paljon järjettömyyttä onkaan siinä raivoisassa vihassa juutalaisia vastaan, jota täällä erittäinkin n. s. suomettarelaisten taholta levitetään kansan valistumattomampain kerrosten keskuuteen, – niin lienee tämä puolestaan tervetullut lisä tätä kysymystä käsittelevään niukkaan suomenkieliseen ainehistoon.

      Suomentaja.

      Juutalaisten puolustukseksi

      Useitten vuosien, kuluessa olen minä yhä kasvavalla hämmästyksellä ja inholla seurannut sitä liikettä, jota koetetaan Ranskassa järjestää juutalaisia vastaan. Minusta tämä näyttää joltakin kauhealta, joltakin terveen järjen, totuuden ja oikeuden täydelliseltä yli äyräittensä menolta, joltakin sokealta ja järjettömältä, joka heittää meidät useita vuosisatoja taapäin kauhistuksen hirveimpään aikakauteen, uskonnollisiin vainoihin, joka saattoi kastella armaan maan verellä… Ja minä tahdon tämän sanoa. Mistä oikeastaan nuhdellaan juutalaisia, mikä on itsessään syy tähän loppumattomaan riitaan?

      Useat, jopa minun erityiset ystäväni, ilmaisevat, etteivät he voi sietää juutalaisia ja etteivät he ilman inhon tuntoa asemassaan voi koskettaa käteenkään juutalaista. Tämä fyysillinen vastenmielisyys, tämä rotuviha on valkoisten puolesta ruskeaihoisia ja punaisien puolesta mustaihoisia vastaan. Minä en tahdo tutkia miten paljon tässä tunteessa tässä vuosisataisessa ylenkatseessa ja kostossa on vaikuttavana tekijänä kristityn viha juutalaisia vastaan siitä, että tämä ristiinnaulitsi hänen Jumalansa. Fyysillinen inho loppujen lopussa on varsinainen syy, paljon mahdollista, myös erityinen varsinainen syy, siihen nähden, mitä ihmiset lausuvat meille ilmaistessaan ajatustaan: "minä vihaan heitä sen tähden, että minä heitä vihaan, sen tähden, että heidän nenänsä muoto karkoittaa minua heistä, sen tähden, että yksi ainoa ajatus heistä saattaa vereni kuohuksiin, sillä siinä määrässä olemme me kaikessa eroavia ja vastakkaisia toisillemme"…

      Eikä siis sitä vähemmän rotuvihaa voida pitää kostonhaluisten ihmisten vihan syynä ja puolustuksena. Jos tämä on siis niin, niin minkätähden emme sitten palaisi takaisin metsän syvyyksiin ja ryhtyisi uudelleen raakalaissotaan yhden rodun puolelta toista vastaan! Alkakaamme syödä toinen toisiamme sen tähden, ettemme samalla tavalla huuda, sen tähden, että naapurimme tukka ei kasva samoin kuin meidän. Mitä varten sitten sivistyksen ponnistuksia, jos me emme kerran voi hillitä metsäläisen vaistoa, joka yllyttää hyökkäämään meitä lähimpämme kimppuun, jos tämä lähimmäisemme ei ole kaikin puolin meidän mieleemme. Kansojen historia vuosisatojen kuluessa on opetusta molemminpuolisesta suvaitsevaisuudesta ja lopullinen ihmisyyden päämäärä on yleismaailmallinen veljeys, joka liittää kansat yhteen ja rakkaus, joka ponnistelee pelastaakseen ihmisiä. Vihata, pureksia … sen tähden, että tuon pääkallo ei ole vallan samallainen kuin minun… Ja tämä nyt!.. Meidän aikanamme!.. Mutta eikö tämä ole hirveätä järjettömyyttä?

      Tulen nyt pääsyytteeseen niin sanoen sen sosialiseen luonteeseen. Valaisen pääkohdissaan syytöksien sisältöä. Juutalaiset muodostavat kansallisuuden kansallisuuksien kesken; he elävät erityisenä uskonnollisena luokkana ja tällä tavoin, ollen vailla maantieteellisiä ja politisia rajoja, omistamatta isänmaata, muodostavat jotain kansainvälisen lahkon tapaista, joka jonain kauniina päivänä laskee koko maailman valtansa alle. Juutalaiset menevät avioliittoon omiensa kanssa, suojelevat nykyisen irstailun aikana lujan perhe-siteen, tukevat ja rohkaisevat toinen toisiaan, sekä ilmaisevat eristetyssä tilassaan suuremmoista vastustuskykyä ja voimaa ja hitaasti, mutta kuitenkin varmasti valloittavat kaiken ja laskevat sen valtansa alaiseksi.